Olipa kerran Enkeli pari, joka eli yhdessä ykseydessä. He elivät onnellisesti rakkaudessa ja loivat ihmeellisiä luomuksia muun ykseyden kanssa.
Eräänä päivänä Naisenkeli kuuli uudesta luomissuunnitelmasta, jonka joku toinen lahjakas Enkeli on keksinyt. Uusi suunnitelma oli luoda maailma, jossa voittaisiin kokeilla elää ilman tietoista yhteyttä Ykseyteen. Naisenkeli ihastui suunnitelmaan ja päätti auttaa sen toteutumisessa.
Naisenkeli ja tuhannet muut Enkelit tekivät ahkerasti luomistyötä, kunnes uusi maailma valmistui. Enkelit menivät uuden maailman sisään ja loivat itselleen fyysiset vartalot vedestä ja hiekasta. Näin he elivät uudessa maailmassa, kunnes fyysiset vartalot kuolivat. Enkelit yrittivät silloin poistua uudesta maailmasta, mutta epäonnistuvat. He jäivät jumiin siihen paikkaan. He päättivät syntyä uudelleen ja kokea fyysinen olemus uudestaan, ja yrittää poistua uudesta maailmasta sen jälkeen, mutta he taas epäonnistuvat poistumaan sieltä.
Näin Enkelit jäivät jumiin fyysisten uudelleen syntymisten sykliin uudessa maailmassa, ja he pikku hiljaa unohtivat oman alkuperäisen olemuksensa.
Koska he eivät enää muistaneet miksi he ovat jääneet jumiin fyysiseen olemuksensa, he kehittivät kaikenlaisia teorioita heidän tilanteestaan.
Kaikista suosituin teoria oli että uuden maailman luominen oli synti ykseyttä vastaan. He päättivät että he ovat syntisiä ja siksi he eivät pääse pois uudesta maailmasta.
Näin Enkelit tuomitsivat itsensä syntisiksi.